Ootko sä kuiskaus kuutamossain, Vai mieleni luoma haave
Lauluko laulajan rinnasta vain, Henkeni yöllinen aave
Aa, rinnastan sut aina Tarot-tauluun
Aa, oot rinnasta mun kaikkoomaton laulu
Aa, kehost mun haihtumaton sauhu en kuule
Ajatuksii ku pienes mielessäni kaikuu vaan sun nauru
Aamen, en usko sun olevan aave
Oot aarre, (yeah) kultaa ja hopeaa saan sen viel some day
Ehk toisessa elämäs saamme sen oikeuden elää tavaamme
Kaks aa yeh ja onks se vaa pelkästään poikkeema et kestän mä haavetta
Ootko sä kuiskaus kuutamossain, Vai mieleni luoma haave?
Lauluko laulajan rinnasta vain, Henkeni yöllinen aave
Jos mulle aave olitkin vain niin et mua johtanut harhaan
Jos olit laulu mun rinnastain niin lauloin mä lauluni parhaan
Aa, rakkaus ei oo itestäänselvää
Aa, kun etsii toista ei saa itsestään selvää
Aa, mies hyppää pimeän selkään vailla vastakaikua
Kaljaan taipuu ja ei saa itsestään selvää
Nyt lauluani kuvasta ei perhonen, joka mun vatsas lenteli
Ennemmin Lemminkäisen äiti kuvasta
Tuonelanjoutsen, joka tsiigaa vierestä kun menetän henkeni
Nyt oon sun paarien nojassa sairastuvassa, haavoittunut enkeli
Ootko sä kuiskaus kuutamossain, Vai mieleni luoma haave?
Lauluko laulajan rinnasta vain, Henkeni yöllinen aave
Jos mulle aave olitkin vain niin et mua johtanut harhaan
Jos olit laulu mun rinnastain niin lauloin mä lauluni parhaan
Aa, hajamielistä itseni ilmasua
Aa, en oo sama mies en oo itseni ilman sua
Aa, valta lievittää tuskaa on sulla kulta, m
Utta kumpa voisit tulla ja eteeni ilmaantua
Mä kuolen ilman sua
Ku oon kyllästyny herää joka yönä, mietin mis oot ollu yötä
Tä-tää on loputon oravanpyörä sydämemme tahtiin oman lyövät
En ees itel pysty tota myöntää siks peipperil sanat vikat syötän
Ja kun sä kuulet tän on liian myöhäst