Vaikerrus D-mollissa - Eppu Normaali

Oli yц syksyinen
Sinussa tyhjyys tuskallinen
Ovelles onnistuin rдmpimддn,
Pддstit luoksesi lдmpimддn

Hieno yц, helvetin hieno yц
Olit ollut aiemmin
Vain joku jota tapailin
En pelleillyt,
Enдд en kyennyt
Muuhun kuin itkemддn
Ja entisen ylpeyden pois kitkemддn
Autoit
Minulle rauhan laitoit
Pikkuhiljaa kuukausien
Kuluessa pois talvisten

Kertoisit mitд lцysit
Minusta silloin, tiedд en
Kuitenkin minulle annoit
Jotakin kun palaset yhteen kannoit

Tuli kevдt ja tullessan toi sen
Elдmддsi jonkun toisen
Olit teiltд pois useasti,
Ohitseni katsoit kaipaavasti

Se vaikeaa on kertoa mahdoton
Kerдsin vehkeet ja kдvelin pois
Ovesta ulos ja taas tyhjyyteen

Jos sielu siivet sais,
Merelle kaartais,
Alas taivaalta sukeltais
Lдpi pinnan, alas,
Alas pohjaan saakka
Synkдn verhon vдlissд nддn,
Minun ja mun elдmдn
Sanasi sattuvat, mieltдni raastaa
Mielessд kuvat pelkдд saastaa
Takaisin jos ottaisit,
Mitддn et nдistд silmistд tuntisi
Mitддn et lцytдisi,
Tдmд kirje on viimeinen